Turun konservatoriossa ja musiikkiopistossa on ollut monella tavalla erikoinen kevät. Vuoden 2020 alkaessa olimme siirtyneet kahdesta kannatusyhdostyksestä liikkeenluovutuksilla kaupungin omistamaan osakeyhtiöön. Kesken uuden organisaation toimintakulttuurin kehittämistä teimmekin maaliskuussa päätöksiä lähiopetuksen keskeyttämisestä koronapandemian vuoksi. Pari päivää myöhemmin aluehallintovirasto määräsi samaa valtioneuvoston linjausten mukaan.
Moni on kiitellyt opettajien digiloikkaa. Kriisitietoisuutemme oli onneksi sen verran hyvä, että emme jääneet tuhlaamaan aikaa valittelemalla puutteellisista laitteista tai täydennyskoulutustarpeersta.
Julkisuudessa on puhuttu ja kiiteltykin etäopetusta. Kasvatustieteen kannalta käsite on mielestäni liian kapea. Tarkoituksenamme on ollut muokata oppimisympäristöämme toimimaan koronapandemian aiheuttamien rajoitusten aikana. Kyse on enemmän etäoppimisesta kuin -opettamisesta. Oppijoita ammatillisessa koulutuksessa ja taiteen perusopetuksessa on paljon enemmän kuin opettajia.
Jo pari vuotta ennen kriisiä olimme onneksi havahtuneet siihen, että musiikin oppimistuloksia pitää saada enemmän jakoon sosiaalisen median kautta ja talteen arviointia ja oppijoiden oppimisen dokumentointia varten portfoliokokoelmaksi. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen videoklippejä on kaivettu tänä keväänä monta kertaa esiin ammatillisen koulutuksen näyttöarviointeja varten.
Opettajat ovat kertoneet, että joillekin oppijoille varsinkin taiteen perusopetuksessa etäoppiminen näyttää sopineen erityisen hyvin. Ehkä muilta harrastuksilta on jäänyt enemmän aikaa soittamiselle ja laulamiselle. Opettajien digiloikan lisäksi on syntynyt oppimistulosloikkia.
Samaan aikaan joillakin oppijoilla on ollut teknisiä vaikeuksia etäoppimisessa. Ongelmia on ollut myös opettajille. Johtopäätös tästä on se, että kokonaan ilman lähiopetusta ainakaan meidän musiikkioppilaitoksemme ei halua eikä pysty jatkamaan kovin pitkään. Työyhteisö kärsii selvästi siitä, että yhteydenpito tapahtuu vain piuhojen välityksellä. Kommunikaatio toimii vain osittain ja kovin muodollisesti. Sähköpostitulva on mahdoton.
Kevään 2020 kokemusten jälkeen arvostan entistä enemmän yhteisöllisyyttä ja oppimisen erilaisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia pohtivaa kehitystyötä. Pidän todennäköisenä, että joitakin etäoppimisen hyviä kokemuksia jatketaan lähiopetuksen tukena. Oppijoille on toivottavasti juhlahetki päästä oppilaitoksen konsertteihin ja orkesteri- ja bändiharjoituksiin, kun niiden järjestäminen tulee mahdolliseksi.
Juha Järvinen
Suomen konservatorioliitto ry:n hallituksen vpj.
rehtori-toimitusjohtaja
Turun konservatorio ja musiikkiopisto (Turun musiikinopetus Oy)
