Neljäkymmentä vuotta sitten perustettu Suomen konservatorioliitto on kulkenut pitkän matkan yhdessä konservatorioiden ja musiikki- ja tanssialan ammatillisen koulutuksen kanssa. Vuosien varrelle on mahtunut merkittäviä onnistumisia, haastavia vaiheita, koulutuksen rakenteellisia muutoksia ja ennen kaikkea lukemattomia kohtaamisia.
Konservatorioliiton ja ammatillisen koulutuksen aikajana kertoo ytimekkäästi eri vuosikymmenten isoista teemoista sekä liittoa johtaneista henkilöistä.
1980-luku
Suomen konservatorioliitto perustettiin ja rekisteröitiin vuonna 1986. Päätös uudesta liitosta kypsyi vuoden 1985 aikana ja liitto erkaantui Suomen musiikkioppilaitosten liitosta. Rehtorineuvosto oli kokoontunut jo reilun 10 vuoden ajan säännöllisesti keskustelemaan Suomen musiikkioppilaitosten liiton sisällä ammattikoulutuksen toteuttamisesta, yhteisvalinnoista sekä keskiasteen koulutuksen kehittämisestä. Nyt koitti hetki, jolloin koettiin tarpeelliseksi yhdistää voimat ammattikoulutuksen parissa.
Liittoon kuului alkuvaiheessa kahdeksan konservatoriota: Helsingin Konservatorio, Kuopion konservatorio, Keski-Suomen konservatorio (nyk. Ammattiopisto Gradia), Oulun konservatorio, Päijät-Hämeen konservatorio (nyk. Lahden konservatorio), Svenska Konservatoriet i Jakobstad (nyk. Yrkesakademin i Österbotten), Tampereen konservatorio ja Turun konservatorio.
Vuonna 1987 liitto täydentyi Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriolla (nyk. Pop & Jazz Konservatorio) ja vuonna 1989 mukaan liittyi Joensuun konservatorio. Jäsenet pysyivät Suomen musiikkioppilaitosten liiton jäseninä ja jatkoivat yhteisössä keskustelua musiikin harrastamiseen liittyen.
Konservatorioliiton ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Päijät-Hämeen konservatorion rehtori, professori Aarre Hemming ja vuodesta 1988 lähtien Helsingin Konservatorion rehtori Jukka Kuha.
Koulutuspolitiikassa keskiasteen koulunuudistus eteni merkittävään vaiheeseen vuonna 1987, jolloin tuli voimaan uusi laki ammatillisista oppilaitoksista. Uudistuksessa ammatillisen koulutuksen rakenteita, koulutuslinjoja ja opetussuunnitelmia uudistettiin ja se vakiintui peruskoulun jälkeiseksi vaihtoehdoksi lukiokoulutukselle. Koulutuksen järjestäminen rakentui vahvemmin oppilaitosten ja niiden koulutustehtävien varaan, mikä vaikutti myös konservatorioiden koulutustehtävän kehittymiseen.
1990-luku
Ensimmäisten vuosien saatossa Konservatorioliitto sai uusia jäseniä, ja vuosikymmenen alussa liittoon kuului 11 jäsenoppilaitosta, kun Keski-Pohjanmaan konservatorio liittyi jäseneksi vuonna 1990.
Kuha toimi liiton puheenjohtajana toimi vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen tehtävään valittiin Turun konservatorion rehtori Matti Soini. Liiton ensimmäinen toiminnanjohtaja Harri Pellikka aloitti vuonna 1996. Liiton toimintaympäristö oli Pellikalle entuudestaan tuttu, sillä hän siirtyi toiminnanjohtajaksi kansainvälisten asiain sihteerin tehtävästään.
Ammatillinen koulutus ja korkeakoulujärjestelmä kokivat merkittäviä rakenteellisia muutoksia 1990-luvulla. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä aiempaa opistoasteen koulutusta siirrettiin asteittain osaksi uutta korkeakoulujärjestelmää. Muutos näkyi voimakkaasti myös musiikkialalla, kun konservatorioiden korkeimman ammatillisen koulutuksen tehtäviä siirtyi ammattikorkeakouluille. Vuosituhannen vaihteessa musiikkialan toisen asteen ammatillinen koulutus ja ammattikorkeakoulutasoinen koulutus eriytyivät yhä selvemmin toisistaan. Muutos aiheutti laajaa keskustelua musiikkikoulutuksen kentällä.
Lisäksi ammatillinen aikuiskoulutus uudistui 1990-luvulla. Vuonna 1994 säädetty ammattitutkintolaki loi perustan näyttötutkintojärjestelmälle, jossa aikuiset saattoivat osoittaa ammatillisen osaamisensa tutkintosuorituksilla. Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta tuli voimaan vuonna 1999 ja vakiinnutti näyttötutkinnot osaksi ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestelmää.
2000-luku
Toiminnanjohtajana liittoa luotsasi Minna-Marika Lindström vuosina 2001–2007 ja Elisa Talvitie (ent. Maaret Ollila) vuosina 2007–2010. Lahden konservatorion rehtori Eero Pulkkinen toimi puheenjohtajana vuosina 2001–2002 ja Turun konservatorion rehtori Hannu Wuorela vuosina 2003–2011.
Vuosituhannen taitteessa ammatillisia perustutkintoja uudistettiin. Ne pitenivät kolmivuotisiksi, ja tutkintoihin sisältyi kaikille pakollinen työssäoppimisjakso. Uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa koulutuksen työelämävastaavuutta. Aikuiskoulutuksesta tutut näytöt otettiin käyttöön myös nuorten tutkinnoissa vuonna 2006. Niissä opiskelijat osoittivat ammatillista osaamistaan käytännön työtehtävissä. Konservatorioilla riitti kehitettävää koulutustehtävänsä parissa.
Vuonna 2005 Suomen Kulttuurirahasto käynnisti yhdessä Konservatorioliiton kanssa valtakunnallisesti mittavan Maakunnalliset soittimet -hankkeen ja osoitti soitinten hankintaan miljoona euroa. Konservatorioliitto organisoi lainaustoimintaa, jota toteutettiin alueellisten konservatorioiden ja soitintoimikuntien kautta. Vuonna 2014 Kulttuurirahasto lahjoitti suurimman osan soitinkokoelmasta konservatorioille. Soitinten hallinta ja omistusoikeus siirtyivät kahdelletoista jäsenoppilaitokselle vuoden 2015 alussa.
Konservatorioliittoon kuului vuonna 2000 yhteensä 12 jäsenoppilaitosta, ja luku kasvoi vuosikymmenen aikana 15 jäseneen, kun Pop & Jazz Konservatorio Lappia, KAO Konservatorio ja Kymen Konservatorio liittyivät mukaan vuosina 2006–2007.
2010-luku
Pop & Jazz Konservatorion rehtori Janne Murto aloitti kautensa liiton puheenjohtajana vuonna 2012. Toiminnanjohtajan roolissa vaikutti Ranja Purma vuosina 2010–2019.
2010-luvulla käynnistyi ammatillisen koulutuksen reformi, joka oli alan merkittävin rakenteellinen uudistus vuosikymmeniin. Uudistusta koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2018 alussa. Reformissa aiemmat ammatillista peruskoulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta koskevat lait yhdistettiin yhdeksi laiksi. Samalla tutkintorakennetta uudistettiin ja tutkintojen määrää vähennettiin yhdistämällä niitä laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Tutkintojen perusteet uudistuivat, ja koulutuksessa siirryttiin osaamisperusteisuuteen: opintojen eteneminen ja tutkinnon suorittaminen perustuivat vahvemmin hankittuun ja osoitettuun osaamiseen. Tutkintojen ja niiden osien laajuuden mitoitusperusteeksi tulivat osaamispisteet.
Lisäksi hakeutumisen joustavuutta lisättiin jatkuvalla haulla yhteishaun rinnalla. Myös työpaikalla tapahtuva oppiminen uudistui, kun käyttöön otettiin koulutussopimukset. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää uudistui siten, että rahoituksessa painottuivat perusrahoituksen lisäksi aiempaa enemmän opiskelijoiden suorittamat tutkinnot ja tutkinnon osat sekä koulutuksen vaikuttavuus.
Ammatillisen koulutuksen kehittämistyö näkyi myös konservatorioiden yhteisessä toiminnassa. Konservatorioliiton piirissä edistettiin koulutuksen laatua useiden yhteisten laatuhankkeiden avulla. Reformin muutosten jalkauttaminen musiikki- ja tanssialan koulutuksen kentälle vaati merkittäviä kehitystoimia liiton jäsenistöltä ja muutti koulutusalan toimintaa monin tavoin. Esimerkiksi musiikkituotannon ammattitutkinto laajensi koulutustarjontaa ja koko tutkintojen suorittamisen rinnalle alkoi entistä vahvemmin nousta yksittäisten tutkinnon osien suorittamisen mahdollisuus.
2010-luvulla käynnistettiin lisäksi toiminnanjohtaja Ranja Purman johdolla laajat viiden vuoden välein toteutetut selvitykset musiikki- ja tanssialalta valmistuneiden sijoittumisesta opintojen jälkeen. Selvityksissä tarkasteltiin valmistuneiden urapolkuja, siirtymistä jatko-opintoihin ja työelämään sekä heidän arvioitaan saamansa koulutuksen laadusta. Urapolkuselvitysten toteuttamista on jatkettu myös 2020-luvulla.
2020-luku
2020-luku käynnistyi maailmanlaajuisen koronapandemian pyörteissä. Musiikki- ja tanssialan koulutuksen järjestäjät joutuivat viemään toimintansa etäkoulutukseksi parin päivän varoitusajalla. Tästä selvittiin monien luovien ratkaisujen voimin. Konservatorioliiton piiristä jäsenistö sai runsaasti vertaistukea toimintojen järjestämiseen ja yhteisten huolien ratkaisemiseen.
Liitolle pandemia mahdollisti toiminnan kehittämisen sekä järjestöjen välisen yhteistyön laajentamisen. Liiton kokoukset ja tapahtumat siirtyivät etäjärjestelyin toteutettaviksi ja se laajensi osallistujapohjaa valtakunnallisesti. Tämä mahdollisti entistä paremmin ja monipuolisemmin oppilaitosten henkilökunnan osallistumisen toimintaan. Monet uudet sisäiset verkostot kehittyivät. Lisäksi liittojen välinen yhteistyö tiivistyi ja uusia verkostoja, kuten Musiikkiala.fi-yhteistyö, ja vaikuttamistyön kampanjoita, kuten Luovuutta politiikkaan -viikko, syntyi.
Koulutuspolitiikassa oppivelvollisuus laajeni 18 ikävuoteen vuonna 2021. Uudistuksen myötä laajennetun oppivelvollisuuden piiriin kuuluville nuorille taattiin oikeus maksuttomaan toisen asteen koulutukseen sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta.
Vuoden 2026 alussa ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä uudistui jälleen. Rahoituksen laskentaperusteissa painotetaan aiempaa enemmän suoritettuja opintoja ja koulutuksen vaikuttavuutta, kuten opiskelijoiden työllistymistä ja siirtymistä jatko-opintoihin. Samana vuonna käynnistyi myös vuosille 2026–2033 ajoittuva ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen uudistus. Lisäksi ammatillisen koulutuksen oppimisen tukea uudistettiin elokuusta 2026 alkaen. Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää opiskelijoiden oikeutta oppimisen tukeen silloin, kun yleinen oppimisen tuki ei ole riittävää. Jälleen kerran musiikki- ja tanssikoulutuksen parissa on ollut runsaasti pohdittavaa, miten uudistuksia viedään käytäntöön.
Yksi merkittävistä rakenteellisista kehittämisponnistuksista on musiikkikoulutuksen toimijoiden yhdessä muodostaman tulevaisuuskuvan rakentaminen. Työ käynnistyi vuonna 2018 Taideyliopiston tukemana ja toimialan yhdessä luoma Musiikkikoulutuksen visio 2030 julkaistiin loppuvuodesta 2020. Visio on tarjonnut yhteisen suunnan alan kehittämiselle ja vahvistanut koulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä yli organisaatio- ja koulutusasterajojen.
Konservatorioliitto on vastannut vision jatkotyön koordinoinnista. Vision tavoitteita viedään käytäntöön Jane ja Aatos Erkon Säätiön rahoittamassa Tulevaisuuskestävä oppilaitoskulttuuri -hankkeessa, jota Konservatorioliitto koordinoi. Hankkeen ensimmäinen kausi toteutettiin vuosina 2024–2026, ja toinen kausi jatkuu vuosina 2026–2029. Hankkeessa edistetään valtakunnallisesti Musiikkikoulutuksen visiossa 2030 tunnistettuja kehittämistoimenpiteitä koko musiikkikoulutuskentällä. Hankkeen kokonaisrahoitus on kaikkiaan 1,72 miljoonaa euroa.
Konservatorioliiton nykyinen toiminnanjohtaja Taija Lähdetie aloitti tehtävässään Purman jälkeen vuonna 2019. Liiton puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2020 saakka Turun konservatorion rehtori-toimitusjohtaja Juha Järvinen.
Liiton jäsenmäärä nousi 16 oppilaitokseen vuonna 2020, kun ammatillinen erityisoppilaitos Ammattiopisto Live liittyi liittoon. Tällä hetkellä liittoon kuuluu 15 eri puolilla Suomea sijaitsevaa jäsenoppilaitosta, sillä Kymen Konservatorion toiminta päättyi vuonna 2026.
Miten toiminta on muuttunut vuosikymmenten varrella?
Vuodesta 1986 lähtien konservatorioiden ja ammatillisen koulutuksen toimintaympäristö on muuttunut monella tavalla. Koulutuksen rakenteet, rahoitus, lainsäädäntö, työelämä ja ala ovat uudistuneet moneen otteeseen neljän vuosikymmenen aikana.
Konservatorioliiton jäsenoppilaitosten perustaa on edelleen musiikki- ja tanssialan ammatillisen peruskoulutuksen toteuttaminen erilaisilla suuntautumisvaihtoehdoilla. Lisäksi valtaosa jäsenistä on taiteen perusopetuksen järjestäjiä musiikin ja osa myös tanssin parissa.
Musiikki- ja tanssialan ammatillisten koulutuksen järjestäjien tehtävät ja toimintatavat ovat muuttuneet koulutusjärjestelmän ja työelämän mukana. Muutokset näkyvät koulutuksen sisällöissä ja osaamistarpeissa. Erityisesti musiikkiteknologian ja musiikkituotannon toimintaympäristöt ja ammattitaitovaatimukset ovat kehittyneet nopeasti musiikkialan työelämän kehittyessä. Musiikintekijyyden opintomahdollisuudet ja digitaalisten musiikintuotantotyökalujen (Digital Audio Workstation) käyttöön liittyvät opinnot ovat kasvattaneet suosiotaan. Opiskelijoiden soitinvalikoimia ovat monipuolistaneet erilaiset sähköiset soittimet. Koulutuksen järjestäjät tarjoavat nykyään myös musiikkituotannon ammattitutkintoon johtavaa koulutusta. Pianonviritys puolestaan edustaa erikoisalaa, jossa tarvitaan monipuolista perinteistä ymmärrystä soittimien toiminnasta.
Koulutustehtävän ytimessä ovat edelleen osaamisalasta riippumatta alan ydintaidot: soitto-, laulu- tai tanssitaidot yksin ja yhdessä, sekä kattava työelämäosaaminen. Koulutuksen järjestäjien tavoitteena on tarjota opiskelijoille taitotaso, joka mahdollistaa jatko-opinnot ja työelämässä toimimisen.
Vuosikymmenten ajan on iloittu yhdessä eri oppilaitosten opiskelijoiden tuottamista korkeatasoisista taiteellisista elämyksistä, heidän menestyksestään alan kilpailuissa sekä sekä sijoittumisesta musiikki- ja tanssialojen työelämään ja jatko-opintoihin. Monet valmistuneet ovat myös löytäneet paikkansa muilta yhteiskunnan sektoreilta ja samalla vieneet musiikki- ja tanssialojen osaamista mukanaan näille toimialoille.
Konservatorioliitto on uskaltanut uudistua ajan mukana. Tärkeitä onnistumisia liitossa ovat olleet yhteistyön ja yhteisöllisyyden ohessa yhteinen vaikuttamistyö, jonka seurauksena musiikki- ja tanssikoulutuksen asema on säilynyt ja vahvistunut osana ammatillisen koulutuksen monipuolista koulutuskenttää. Aktiivisen vaikuttamistyön lisäksi neljäänkymmeneen toimintavuoteen mahtuu esimerkiksi runsaasti muutakin toimintaa, esimerkiksi kansainvälisyystyön ja erilaisten hankkeiden ja alan sisäisten kehittämisprojektien parissa.
Kolmiosaisen artikkelisarjan muut osat julkaistaan Konservatorioliiton verkkosivuilla tulevina viikkoina. Seuraavassa osassa syvennytään toiminnan käännekohtiin liiton entisten ja nykyisten johtohahmojen sekä kollegion jäsenten näkökulmista.
Teksti: Taija Lähdetie ja Ulrika Kauniskangas
Kuvat: Suomen konservatorioliiton ja Pop & Jazz Konservatorion arkistot