Lausunto: Tekoäly varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa – lainsäädäntö ja suositukset
Lausuntopyynnön diaarinumero: OPH-4945-2024
Suomen konservatorioliiton lausunto 18.10.2024
Lausuttavana oli Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen laatiman kansallisen Tekoäly varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa — lainsäädäntö ja suositukset -kokonaisuuden ensimmäisen vaiheen Johdanto, Mitä tekoäly on?, Tekoälyn virhepäätelmät ja vinoumat, EU:n tekoälyasetus sekä Tietosuoja ja yksityisyys.
1. Johdanto, velvoitteet lainsäädännön pohjalta ja suositukset
1) Miten selkeää ja ymmärrettävää teksti on? 2) Miten hyvin tekstissä on huomioitu keskeiset näkökulmat ja olennaiset asiat? 3) Mihin konkreettisiin kysymyksiin toivotte vielä vastauksia?
Suomen konservatorioliitto kiittää mahdollisuudesta lausua tekoälyn tukikokonaisuudesta. Johdannon teksti on selkeä ja siinä on tuotu hyvin esiin keskeiset asiat, joita ammatillisen koulutuksen kentällä tekoälyn hyödyntämiseen liittyy. Tekstin tiivistämiselle olisi kuitenkin jonkin verran sijaa etenkin, kun materiaalista ei selviä miten pitkä ohjeistus tulee kaikkiaan olemaan.
Johdannossa kerrotaan, että kokonaisuus on laadittu tukemaan varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjiä tekoälyn opetuskäytössä. Toivottavaa olisi, että johdannossa määriteltäisiin tarkemmin keitä koulutuksen järjestäjillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Esimerkiksi taiteen perusopetusta ei mainita kokonaisuudessa lainkaan, vaikka se on osa koulutusjärjestelmää. Laki taiteen perusopetuksesta tulisi mainita muiden lakien joukossa vastaavasti kuten esim. laki ammatillisesta koulutuksesta.
Listaus, jossa on tuotu esiin keskeiset velvoitteet ja suositukset koulutuksen järjestäjien näkökulmasta, on toimiva apuväline, mutta esiin nousee vahvasti koulutuksen järjestäjien velvoite arvioida miten tekoälysovellusten käyttö toteutetaan lainsäädännön moninaiset reunaehdot huomioiden. Tämä ei ei johda yhdenmukaisiin käytänteisiin kansallisesti, koska tulkinnat jäävät laajasti kunkin koulutuksen järjestäjän vastuulle. Tarvitaan kansallista ohjausta ja tukea, jotta käytännöt olisivat yhdenmukaisia. Jos valtionhallinto jättää monien lakien soveltamis- ja tulkintavastuun tekoälypohdinnoissa yksinomaan koulutuksen järjestäjille, tuloksena voi olla voimakkaasti vaihtelevia linjauksia, mikä ei liene tavoiteltavaa.
Toivomme tarkennusta siihen, mitä tarkoittaa kohta ”Tekoälysovellusten käytön tulee pohjautua valtakunnallisiin perusteisiin ja niiden pohjalta laadittuihin paikallisiin suunnitelmiin tai muihin koulutuksen järjestäjän lakisääteisiin tehtäviin.” Mihin perusteisiin tässä viitataan?
2. Mitä tekoäly on?
1) Miten selkeää ja ymmärrettävää teksti on? 2) Miten hyvin tekstissä on huomioitu keskeiset näkökulmat ja olennaiset asiat? 3) Mihin konkreettisiin kysymyksiin toivotte vielä vastauksia?
Teksti on selkeä ja ymmärrettävä. Keskeiset näkökulmat on tuotu hyvin esiin, mutta miten ohjekokonaisuudessa tullaan varmistamaan se, että tekoälyyn kehittämiseen liittyvässä kehitysvauhdissa pysytään ajantasalla? Tämä vaatinee vähintään vuosittaista päivitystyötä ohjeistukseen.
Ohjeistuksessa esiin tuotu jaottelu (generatiivinen, reaktiivinen, prediktiivinen tekoäly) avaa hyvin tekoälyn toimintakenttää, mutta ei välttämättä avaa vielä tarpeeksi asiaa koulutuksen järjestäjille. Tarvittaisiin lisää tietoa ja konkreettisia esimerkkejä tekoälyjärjestelmistä ja niiden käyttötarkoituksista koulutuksen kontektissa.
3. Tekoälyn virhepäätelmät ja vinoumat
1) Miten selkeää ja ymmärrettävää teksti on? 2) Miten hyvin tekstissä on huomioitu keskeiset näkökulmat ja olennaiset asiat? 3) Mihin konkreettisiin kysymyksiin toivotte vielä vastauksia?
Teksti on selkeä ja ymmärrettävä. Keskeiset näkökulmat on tuotu riittävästi esiin. Ohjeessa todetaan, että tekoälyn käyttäjiltä odotetaan kriittistä ja itsenäistä suhtautumista tekoälyn tuottamiin virheisiin ja vääristymiin. Mutta valmiudet, joilla tätä osaamista voitaisiin odottaa, puuttuvat vielä monin osin koulutuksen järjestäjiltä sekä niin rehtoreilta, hallintohenkilökunnalta kuin opettajilta ja oppilailta. Tähän tarvitaan kansallista tukea ja koulutusta.
Tekoälyn virhepäätelmien ja vinoumien taustalla on myös tekoälyn markkinavetoisesta kehitystyöstä kumpuavia syitä. Tätä pohjaa toivoisi tuotavan selkeämmin esiin. Esim. tekoälyjen kouluttamiseen liitetyt monet eettiset riskit sekä mallinnusten pohjina toimivat stereotyyppiset maailmakuvat ovat asioita, joita koulutuksen järjestäjien on varsin vaikea yksittäisinä toimijoina selvittää tai huomioida.
4. EU:n tekoälyasetus
Mihin konkreettisiin kysymyksiin toivotte vielä vastauksia?
Tarvitaan vielä tarkempaa tietoa siitä, mitä yksittäisen koulutuksen järjestäjän tulisi konkreettisesti tehdä, jotta valitut toimintamallit olisivat EU:n tekoälyasetuksen mukaisia. Tarvitaan tietoa ja ohjeistusta asetuksen käytännön soveltamisessa sekä ajantasaista tietoa siitä, mitkä ovat sallituja tekoälysovelluksia.
Olisi hyvä, että tekstissä mainittu asetuksen liite 3 suurriskisistä järjestelmistä avattaisiin ohjeessa tarkemmin.
5. Tietosuoja ja yksityisyys
Mihin konkreettisiin kysymyksiin toivotte vielä vastauksia?
Kaipaamme vielä tarkemmin tukea koulutuksen järjestäjille siihen, miten hallita mittavaa vastuuta tekoälyn käyttöönoton prosesseissa ja dokumentaatiossa. Tarvitaan tietoa konkreettisista keinoista, joilla toiminnan lainmukaisuuden pystyy varmistamaan.
Ohjeistuksen linkitykset Opetushallituksen tietosuojaoppaaseen ja muihin materiaaleihin eivät toimineet kunnolla.
6. Muita huomioita
Suomessa on suuri määrä hyvin eri kokoisia ja muotoisia koulutuksen järjestäjiä ja monet toimijoista ovat varsin pieniä hallintorakenteiltaan. Esimerkiksi Suomen konservatorioliiton jäsenistä useat hoitavat sekä taiteen perusopetuksen että ammatillisen koulutuksen tehtäviä. Tällöin ohjeistuksia täytyy soveltaa eri koulutusasteisiin samalla kertaa.
Juridinen pohdinta vastuista tuntuu korostuvan tekoälyyn liittyvässä ohjeistuksessa, mikä voi johtaa pessimistiseen suhtautumiseen tekoälyn hyödyntämisessä. Teknologian kehitys ei ole koulutussektorille kuitenkaan uhka vaan mahdollisuus niin pedagogisella kuin hallinnollisella sektorilla. Valtionhallinnossa kansallisella tasolla olisikin tärkeää tukea tätä kehitystä keskittymällä tekoälyn uhkien torjumiseen ja kannustaa koulutuksen järjestäjiä löytämään ja hyödyntämään sen mahdollisuuksia.
Velvoitteet tekoälyn käyttöönotossa ovat kuitenkin varsin mittavia ja huomioon tulee ottaa useita lakeja ja asetuksia. Ohjeistus on laadittu varsin yleisellä tasolla eikä se ota huomioon eri koulutusasteiden erilaisia tarpeita. Ohjeistukseen kaivataan tästä syystä lisää toimenpidemalleja eri koulutusasteille ja toimijatyypeille sekä konkreettisia esimerkkejä. Tarvitaan myös lisää kansallista tukea ja koulutusta koulutuksen järjestäjille, jotta ohjeistuksen edellyttämä osaamisen taso saavutetaan ja käytännöt pysyvät valtakunnallisesti yhtenäisinä.
Tekoälyyn liittyvä toimintakenttä myös kehittyy vauhdilla, joten tämä tulee ottaa huomioon ohjeistuksen sisällöissä sekä rakententeessa – miten varmistetaan, että ohjeistus pysyy ketterästi ajantasaisena? Onko syytä siirtää joitain materiaaleja esim. kevyemmin päivitettävissä oleviksi liitteiksi.
