Suomen konservatorioliitto 23.4.2025
Lausuntopyynnön diaarinumero: OPH-858-2025
1. Lausunto muistiosta ja yleisiä näkökulmia taito- ja taideaineiden ylioppilaskokeiden toimeenpanosta
Suomen konservatorioliitto kiittää Opetushallitusta ja sen seurantaryhmää sekä alaryhmiä monipuolisesta työstä taito- ja taideaineiden ylioppilaskokeiden kehittämiseksi. Raportti tarjoaa kattavan katsauksen valmistelutyöhön ja sen eri ulottuvuuksiin. Haluamme lausunnossamme tuoda esiin erityisesti musiikin näkökulmasta muutamia huomioita ja kehittämistarpeita.
Liikunnan alatyöryhmä on ansiokkaasti pohtinut, mihin jatko-opintoihin ylioppilaskokeesta voisi saada pisteitä. Toivomme vastaavaa selvitystä myös musiikin ja kuvataiteen osalta. Musiikkialan jatko-opintoihin hakeudutaan jatkossakin erillisillä valinta- ja pääsykokeilla, joten nykyisellään ylioppilaskokeella ei ole suoraa yhteyttä esittävän taiteen ammattilaisuutta tavoitteleville nuorille. On tärkeää selvittää, missä määrin koesuorituksista voisi olla hyötyä esimerkiksi opetus- tai sosiaalialoille hakeuduttaessa, sillä tämä ohjaa sekä nuorten valintoja että kokeen suunnittelua.
Alatyöryhmien esityksissä oli merkittäviä eroja erityisesti valmistavien näyttöjen toteutuksen osalta. Esimerkiksi teknisten järjestelyiden (kuten taltiointi) ja yhteisten toimintamallien yhdenmukaistaminen on tarpeen. Ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut voisivat tarjota tähän paljon hyödyllistä asiantuntemusta, sillä ne järjestävät vastaavan tyyppisiä näyttöjä ja pääsykokeita myös digitaalisesti.
Valmistaville näytöille tulee varata riittävästi aikaa luovan työn luonteen vuoksi. Useiden lausujien tavoin jaamme huolen siitä, että nykyiset aikaraamit ovat liian tiukat suhteessa näyttöjen sisältöihin. Musiikissa näyttöä on lisäksi suunniteltu kaksiosaiseksi, mikä lisää työn määrää kokelaille.
Huolta herätti myös esitys siitä, ettei valmistavasta näytöstä annettaisi erillisiä pisteitä (s. 27). Valmistava näyttö on keskeinen osa koetta ja vaatii merkittävän työpanoksen kokelaalta – sen tulee olla itsenäisesti arvioitava kokonaisuus. Musiikin seurantaryhmä on tehnyt hyvää pohdintaa arvioinnin kehittämiseksi, joten toivomme näiden ehdotusten tulevan huomioiduksi jatkossa.
4. Näkökulmia musiikin ylioppilaskokeisiin
Musiikin alatyöryhmä on tarkastellut huolellisesti sekä digitaalista koetta että valmistavaa näyttöä. Molempien osalta on huomioitava, että kokelaiden taustat ja osaamistasot vaihtelevat merkittävästi: osa on suorittanut vain lukion musiikin pakolliset ja valinnaiset kurssit, kun taas toiset ovat pitkälle edenneitä harrastajia tai musiikkilukiolaisia. Tämä eroavaisuus on luonteva osa taideaineita, joissa osaaminen rakentuu usein vuosien mittaan myös koulun ulkopuolella.
Digitaalinen koe vaikuttaa suunnitelmien perusteella rakentuvan perinteisten hahmotusaineiden ja yhteiskunnallisten näkökulmien varaan. Tämä lähestymistapa vaikuttaisi olevan riittävä lukion oppimäärän puitteissa ja suhteellisen neutraali eri taustaisille kokelaille.
Valmistavan näytön osalta esiin nousee tarve ymmärtää lukion musiikinopetuksen suhde laajempaan musiikkikasvatuksen jatkumoon. Esityksissä korostuu ajatus siitä, että koe mittaisi vain lukio-opetuksessa opittua osaamista. Tämä rajaus on ongelmallinen, sillä taito- ja taideaineissa osaaminen kumuloituu pitkäjänteisesti – monilla oppiminen alkaa jo varhaisiän musiikkikasvatuksessa ja jatkuu lukion ohella esimerkiksi taiteen perusopetuksessa tai sitä on saatu jo peruskoulun musiikkiluokilta. Taito- ja taideaineiden luonteen huomioiva arviointimalli olisi sekä realistisempi että oikeudenmukaisempi.
Valmistavaan näyttöön ehdotettu musiikillinen keksintä säveltämisen tai sanoittamisen parissa on liiankin luova näkökulma, joka ei voi olla high stakes -kokeen lähtökohta. Sävellysosaaminen edellyttää yleensä musiikinteorian opiskelua. Pystyykö lukio tarjoamaan tähän kaikille samat mahdollisuudet?
Yhteistyö eri koulutusasteiden välillä on jo nykyisellään monilla paikkakunnilla tiivistä: taiteen perusopetus, peruskoulut, lukiot, ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut toimivat samoilla kampuksilla, jakavat resursseja ja kehittävät yhteisiä käytäntöjä. Tämä yhteistyö tulee jatkossa lisääntymään ja muuttumaan välttämättömäksi väestökehityksen ja demografisten muutosten pienentäessä ikäluokkia. Ylioppilaskokeiden suunnittelussa tulisi vahvistaa tätä yhteistyötä eikä rakentaa keinotekoisia rajoja opetuksen ja oppimisen välille.
Tähän liittyy myös alatyöryhmän pohdinta esiintymisestä ja jännittämisestä. Musiikkikasvatuksen kentällä esiintyminen nähdään olennaisena osana oppimista – eikä jännittämistä nähdä sen esteenä. Jännittämiseen liittyvien tunteiden kohtaamisen opettelu on osa nykyaikaista pedagogiikkaa, jota opetellaan sekä yhdessä ryhmänä että opettajien johdolla.
Vaikka tekniset järjestelyt voivat rajoittaa yleisön mukanaoloa ylioppilaskokeen valmistavissa näytöissä on tärkeää tunnustaa, että esiintyminen kuuluu esittävien taiteiden ytimeen – ei nähdä sitä rajoitteena.
Lisäksi, jos opiskelijoiden sallitaan valmistavassa näytössä käyttää omaa instrumenttiaan (s.83), on myös hyväksyttävä, että taitoja on voitu oppia muuallakin kuin lukion kursseilla. Lukion musiikinopetus on tyypillisesti ryhmämuotoista, eikä se yksin mahdollista yksilöllisen instrumenttiopetuksen tarjoamista.
Kannatamme myös ehdotusta siitä, että valtakunnallisten musiikin kehittämistehtävälukioiden osaamista hyödynnettäisiin vahvasti musiikin taito- ja taideaineiden ylioppilaskoetta tukevien oppimateriaalien luomisessa sekä kokeen erilaisissa pilotoinneissa.
Yhteenvetona: Musiikin alaryhmän työ on ollut kattavaa ja pohdinnat laajoja. Ehdotuksissa on vielä kehitettävää, erityisesti arvioinnin ja valmistavan näytön toteutuksen osalta. Toivomme, että jatkotyössä selkeytetään, mitkä osiot voidaan yhdenmukaistaa eri taideaineiden välillä ja missä tarvitaan ainekohtaisia ratkaisuja. Kokeen tulisi tukea taideaineiden erityisluonnetta ja ohjata nuoria luovaan kasvuun, ei kaventaa heidän mahdollisuuksiaan taide- ja taitoaineiden opiskelun parissa.
Yhdymme lausunnossamme myös Taiteen perusopetusliiton sekä mm. korkeakoulukentän esiin tuomiin näkökantoihin taito- ja taideaineiden ylioppilaskirjoitusten kehittämistarpeista.
