Siihen nähden, että musiikki on elämässämme koko elämänkaaren, musiikkialan ammatillinen koulutus ei mielestäni kovinkaan paljon tule esille opinto-ohjauksen kentällä.
Mistä muusikot tulevat? Kun tätä kysyy tekoälyltä, niin vastaukseksi saa, että ”monella tavalla: joko itseopiskelun kautta tai suorittamalla musiikkialan koulutuksia, kuten ammattioppilaitoksessa, ammattikorkeakoulussa tai Sibelius-Akatemiassa”.
Valtakunnallisesti musiikkialan toisen asteen opinto-ohjaus saattaa jäädä muiden ammatillisten koulutusalojen varjoon, sillä musiikkialan ammatillinen koulutus on verrattain vähäistä. Lisäksi Suomessa musiikkialan koulutustehtävä on pääasiassa konservatorioilla – tunnistetaanko konservatoriot toisen asteen oppilaitoksina yhtä hyvin kuin muut koulutuksenjärjestäjät?
Monet konservatoriot ovat järjestämispohjaltaan säätiöiden tai kannatusyhdistysten ylläpitämiä, ja merkittävä osa toimintaa on taiteen perusopetuksen tarjoaminen eli tavoitteellisesti tai vähemmän tavoitteellisesti musiikkia harrastavien oppilaiden opintojen järjestäminen. Musiikkiopistot käsitteenä on myös tutumpi harrastajille ja ”maallikoille”, samoin kuin musiikkilukiot, jotka ovat saaneet musiikin erityistehtävän lukiokoulutuksen ajalle.
Meillä Jyväskylässä musiikkialan ammatillinen koulutus ja taiteen perusopetus on osa Ammattiopisto Gradiaa. Toimimme Suomalaisella musiikkikampuksella, johon kuuluvat myös Schildtin lukion musiikkilinja sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikkipedagogin koulutus ja Jyväskylän yliopiston musiikkikasvatus ja musiikkitiede. Jyväskylän yliopistossa on myös musiikin, mielen ja aivojen huippututkimusyksikkö.
Minä – musiikkialan opo
Olen ollut työurallani pitkään ammatillisen koulutuksen opinto-ohjauksen tehtävissä: nivelvaiheesta Ohjaamo-kehittämistyön ja hakupalveluiden kautta musiikkialalle. Nyt on meneillään kuudes vuosi musiikkialan opinto-ohjaajana. Sain musiikkialan opon tehtävän, kun edellinen pitkäaikainen musiikin opinto-ohjaaja jäi eläkkeelle. Vaikka minulla on varsin vankka opinto-ohjauksellinen kokemus ja laajahko koulutuspohja sekä lähes hommaan kuin hommaan nopeasti intoutuva ja sitoutuva mielenlaatu, niin uudella koulutusalalla tutkinnon ja koko toimintaympäristön omaksuminen ja haltuun ottaminen vei aikansa. Työn kärjessä oli 2018 voimaan tulleen reformin sisäänajoa ja osaamisperustaisuuden mukaisen osaamisen arvioinnin toteutussuunnitelman laatimista yhdessä koulutusalan opetushenkilöstön kanssa – ja keskeisimpänä tietenkin opiskelijoiden opintojen ohjaus kohti tutkintoa sekä yllättävän nopealla rotaatiolla tapahtuvat hakeutumisen ja valintaprosessin vaiheet.
Opinto-ohjaajana ohjaan myös valmistuvia musiikin ja muiden alojen jatko-opintoihin sekä ristiinopiskelijoita, jotka suorittavat ammatillisen koulutuksen aikana korkeakouluopintoja osa-alueittain tai tutkintotavoitteisesti. Osaamisen tunnustaminen aikaisemmista tai meneillään olevista korkeakouluopinnoista katsotaan niin, että päällekkäisyyksiä ei tulisi. Toisinaan on varmistettava opintojen päätoimisuus, ja opintojen eteneminen niissä opinnoissa, jossa päätoimisuus on. Kela toki pitää huolta automaattisesti opintotukea tai kuntoutusrahaa saavien opiskelijoiden opintojen etenemisestä. Opinto-ohjaajana autan tarvittaessa selvityspyyntöihin vastaamisessa. Kaksoistutkinnon ja kolmoistutkinnon opiskelijoita meillä on vuosittain vain yksittäisiä nuoria. Saisi mielellään olla enemmänkin.
Opinto-ohjauksen haasteellisinta sarkaa, myös musiikkialalla, on sellaisten nuorten aikuisten ohjaus, joilla on paljon elämänpulmia. Opiskelu ei etene, mutta opiskelupaikasta halutaan pitää kiinni, terveydellisiä poissaolojaksoja kertyy, ja opiskelijan suunnitelmaa päivitetään useamman kerran toiveikkaasti ja kannustaen ja huoliprosessinkin kautta. Monialainen työote suojaa ja auttaa työssäjaksamista, koska vastuuta haasteista jaetaan yhdessä muiden ammattilaisten kanssa opiskelijan eduksi ja opiskelijan kanssa. Oma taustani nivelvaiheiden ohjaustehtävissä ei ole ollut ollenkaan vähäinen vahvuustekijä tässä tehtävässä.
Opiskelija- ja instrumenttikirjoa oboesta hiphopiin
Musiikin ala eroaa ehkä kaikkein eniten muista toisen asteen koulutuksista siinä, että sekä hakija- että instrumenttikirjo on laaja – niin ikä- kuin taustakoulutus- että pääaineprofiililtaan. Musiikille haetaan ja päästään kaksivaiheisen pääsykoeprosessin kautta pääinstrumentilla. Pääsykoeohjeet löytyvät nettisivuiltamme, ja vastaamme kysymyksiin ja ohjaamme hakijoita mielellämme hakuprosessin vaiheissa. Onhan kyseessä ala, jonne hakeutumista pohditaan, ja usein jännitetäänkin ennakkoon, että ”voinko hakea” ja ”kannattaako hakea” ja ”jos en ole riittävän hyvä”. Ohjeeni on: ”Kyllä kannattaa hakea, jos on motivaatiota ja haku on auki.”
Pääsykokeeseen osallistuminen ei ole mielestäni vain meitä, koulua, varten, vaan myös hakijaa itseänsä varten: haluanko hakea, millainen fiilis tulee hakeutumisesta ja pääsykokeesta. Jos en tule valituksi, jääkö tunne, että haen uudelleen. Työssäni vastaan myös ei-valittujen kysymyksiin ihan mielelläni, ja pyrin siihen, että hakija ei ”heittäisi kirvestä kaivoon” – tai kitaraansa – ja hakisi lisävarmuutta seuraavaan hakukertaan.
Meille Gradian musiikkialalle haetaan eri puolilta Suomea. Omalla paikkakunnalla tai lähikaupungissa ei välttämättä musiikkialan perustutkintoa tarjoavaa ammatillista koulutusta ole, ja omaa motivaatiota on seurattava kauemmas kotoa. Toivomme, että vetovoimamme on yksi syy, joka saa hakeutumaan Jyväskylään ja meille Gradiaan muusikon tai musiikkiteknologin opintoihin.
Meillä musiikkialalla on pop/jazz- ja klassisen suuntautumisen lisäksi uusina suuntauksina tarjottu musiikkiteatterin ja hip hopin koulutusta. Ja viimeisimpänä uutena aloituksena käynnistimme musiikkiteknologian osaamisalan. Vuodet ovat olleet täynnä uusia avauksia ja meneillään olevaa kehittämisen meininkiä. Uudet suuntaukset ovat selvästi lisänneet yhteistyötahojen kirjoa ja työelämässä oppimisen mahdollisuuksia. Musiikkialalla työssäoppiminen on aina räätälöityä ja vaatii opettajakunnalta erityistä aktivisuutta, koska työelämässä oppimiset ovat pääasiassa produktioluonteisia ja tällä tavoin myös useimmiten ainutkertaisia.
HOKS-ohjaaja, ERVA, OPO -triangeli toimii
Opiskelijoiden ohjaus on musiikkialalla laaja-alaista. Mielen ja elämän ja oman osaamisen tason kipuilua ja haasteita saatetaan kohdata hyvinkin syvällisesti. Pyrimme panostamaan monialaiseen työotteeseen ja erityisen tuen tarjoamiseen ennakoivasti. Musiikin erityisyys pienehkönä koulutusalana on se, ettei rinnakkaisryhmiä ala esimerkiksi joka jaksossa. Näin ollen opiskelijan ”putoamisvaaraan” tulee tarttua mahdollisimman pian. Useamman jakson mittainen tasoryhmiin jaettu opintokokonaisuus on tarjolla joissakin oppimisteemoissa vain kerran vuodessa. Hoks-ohjaajan, erityisen tuen vastuuopettajan ja opon yhteistyötä olemme kehittäneet ja tiivistäneet jo useamman vuoden ajan – varsin tuloksellisesti.
Muusikon koulutuksessa instrumenttiopetus on muihin koulutusaloihin verrattuna myös erityisyys: instrumenttiopiskelijalla on oman instrumentin hallinnan osaamisen kehittämiseen viikoittain yksilötunti oman instrumenttiopettajan kanssa. Meillä HOKS-ohjaajaksi onkin nimetty pääsääntöisesti instrumenttiopettaja, joka tapaa opiskelijaa joka viikko näillä yksilötunneilla tai muissa yhteisproduktioissa. Opiskelijan poissaolot tai muut haasteet tulevat meillä melko nopeasti huomatuiksi, ja ohjaus opolle ja opiskelijahuollon palveluihin yritetään saada mahdollisimman hyvin käyntiin opiskelijan hyvinvoinnin ja opinnoissa etenemisen turvaamiseksi.
Itse-epäilyistä itsetuntemukseen, monenlaisuutta ja yhdenvertaisuutta
Uusille opiskelijoille, iästä ja taustasta huolimatta, saattaa tulla paineena ja itseluottamuspulmina esille seuraava ilmiö: opiskelija on ollut lähes koko ikänsä omalla paikkakunnalla tai koulussa se hyvä ja vähän starakin musiikissa. Opintojen alkaessa hän huomaakin, että on tullut muiden ”hyvien” joukkoon. Itse-epäilyt nousevat pintaan ja omaa ”huonoutta” saatetaan alkaa jännittää. Tässä vaiheessa on riski poisjäämisille, jos ei asiasta pääse puhumaan. Vertailu pitää jättää pois musiikin alan opinnoissa, koska jokainen lähtee omalta tasoltaan. Yhteissoitossa hiotaan paitsi instrumentin hallintaa, myös ryhmätyön taitoja. Tarvitaan opettajan hyviä pedagogisia taitoja ja niin sanottua ”sosiaalista silmää” ryhmän ilmiöille. Parhaimmillaan päästään ryhmän keskinäiseen myötäintoon, joka on se musiikin kantava voima. Hyvä ilmapiiri selittää osin sitä, että meiltä musiikin alalta erotaan hyvin harvoin kesken opintojen, pitovoima on hyvä.
Peruskoulupohjaisia nuoria hakee edelleen melko pieni joukko verrattuna lukion tai ammatillisen muun koulutuksen jo suorittaneisiin. Se, että lapset ja nuoret eivät enää harrasta laajasti pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti, haastaa musiikkialan koulutuksen hakijamääriä. Myös hakijoiden valmiudet alalle voivat olla yhä vaatimattomammat, joten haaste siirtyy pääsykoekäytänteisiin ja/tai pedagogiikkaan ja resursseihin. Musiikin alalla aikaisemmat valmiudet ovat keskeiset – ala vaatii harjoittelua ja harjaantumista. Toisen asteen ammatillisissa opinnoissa moni entinen harrastaja opettelee ja oppii harjoittelemaan eli opiskelee ammatillista otetta musiikin alaan.
Musiikkialan opinnoissa moni aikaisemmassa koulussaan itsensä ehkä oudoksi tai omanlaisekseen tuntenut nuori avaa uuden lehden elämässään, kun pääsee opiskelemaan päätoimisesti sitä mitä rakastaa ja ympärillä on samanhenkisiä, myös eri ikäisiä ja eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä. Musiikkialan opintojen aikana syntyneet verkostot ovat keskeisiä ja tärkeimpiä koulutuksen anteja.
En ole työssäni enkä työhuoneessani kaivannut sateenkaarilogoja, vaikka ne kauniita ovatkin, ja asia on mitä tärkein. Ei ole tullut edes mieleeni, että oma suhtautumiseni ja kohtaamiseni opiskelijan tai kollegan kanssa tarvitsisi ulkoisia tunnuksia siitä, että ollaan ihmisiä ihmisten kesken. Opinto-ohjauksen ammatissa toimivana yhdenvertaisuus ja aitous ja kunnioitus – se aito kuuleminen ja näkeminen – on sisään leivottu minuun ja tämän työn etiikkaan.
Kun joskus järjestän itseni katsomaan opiskelijoiden näyttökonsertteja, on se ihana hetki. Toisaalta niissä hetkissä iskee esille joskus ”ammattitauti”, ja huomaan muistavani, että jollakin näyttökonsertin yhtyeen jäsenellä on esimerkiksi yhteisistä tutkinnon osista joku osa-alue vielä suorittamatta. Minkä sitä omalle muistilleen mahtaa: toisinaan huono muisti olisi ihan paikallaan.
Toisen asteen musiikkialan opintojen kautta avautuu usein vahva tie eteenpäin elämään ja töihin tai jatko-opintoihin. Siinä on hienoa olla mukana taka-alan vaikuttajana.
Musiikki on voimanlähde. Myös alan opinto-ohjaajalle.
Kirjoittaja Mia Kärkkäinen työskentelee Ammattiopisto Gradian musiikkialan opinto-ohjaajana Suomalaisella musiikkikampuksella.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Opinto-ohjaaja lehdessä 21.11.2025 sekä Ammattiopisto Gradian verkkosivuilla 8.12.2025.
Kuvat: Ammattiopisto Gradia